Onni-Ilonan odotusta

Pyyhettä ei ole vielä heitetty kehään - päätellen siitä, että aamulla taas itkin työmatkabussissa, kaiuttimen alla:

Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit’silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

(Jenni Vartiainen: Missä muruseni on)

Joulusiivousten aikaan pitää kai pyyhkäistä pölyjä täältäkin…

Adoptio-odotus on jäähyllä.

Ei-ei, prosessia ei ole keskeytetty, paperit ovat edelleen Thaimaassa. Saatamme jopa päivittää niitä vielä keväällä.

Ei vaan jaksa enää odottaa. Koko ajatus on jäänyt (LUE: lykätty) taka-alalle.

*

Suomeen on tullut tämän vuoden aikana DSDW:ltä 10 lapsiesitystä ja 1 Red Crossilta. Aika vähän.

Kiintiöhakemuksia (DSDW) on (omien laskujeni mukaan) sisällä vielä liki 50. Aika paljon.

Odotusajat (paperien lähettämisestä lapsiesitykseen) on tällä hetkellä reippaasti yli 3 vuotta. Ja tällä esitysvauhdilla odotusaikaaika tulee vielä rutkasti pitenemään…

*

DSDW on ilmoittanut vuoden 2012 kiintiöistä: Interpedialle 5 kiintiöpaikkaa, Hesalle ja PeLalle 4 kumpaisellekin. Hakemuksia on sisällä 800.

Tietenkin kiintiö kahden 0-vuoden jälkeen on iloinen asia, onhan se merkki siitä, että kansainväliset adoptiot eivät ole täysin hiipumassa. Mutta olisiko jonoja kannattanut purkaa vielä vähän lisää ennen uusia hakemuksia???

Kaksi vuotta sitten - siis kun ensimmäisestä kiintiöttömästä vuodesta ilmoitettiin - hakemuksia sanottiin olevan sisällä 1000. Eikö jono muka ole purkautunut enempää??? MAHDOTONTA! Yksistään Suomessa kymmenittäin DSDW-prosessin keskeyttäneitä! Isoin osa kohdemaan vaihtaneita. Moni on saanut jo lapsiesityksenkin uudelta kontaktiltaan - ONNITTELUT heille.

*

Eli ei tässä nyt turhan toiveikkaita olla…

En enää ajattele yläkerran toista makuuhuonetta lastenhuoneena, se on työhuone.

En enää mieti, minkä ikäisen lapsen saamme ja katsele vaatteita, leluja, sisustustarvikkeita “sillä silmällä”.

En enää lue Interpedian, Yhteiset lapsemme enkä Adoptioperheet -lehtiä, siirrän ne suoraan arkistoon. Joulusiivotessa mietin, heittäisinkö jo kaikki paperinkeräykseen. En heittänyt, vielä.

En enää jaksa odottaa.

*

Toivon silti, että olisi vielä joku syy kirjoitella tännekin, edes joskus.

*

HYVÄÄ JOULUA!

Jos masennus ei olisi este adoptiolle, olisin varmaan jo masentunut…

Olemme taas käyneet keskenämme keskusteluja koko prosessin mielekkyydestä. Rakkaimpani sanoo uskon DSDW:n toimintaan menneen, itsekään en enää jaksa etsiä valonpilkahduksia tunnelin päästä.

Ollaan vaan ja möllötellään. Päivityskirjekin jäi tekemättä. Miksi nähdä vaivaa, kun mitään ei tapahdu? Thaimaan tilanne on täysin jumissa ja jumissa olemme itsekin.

DSDW on ilmoittanut, että kaikkien odotusaika on vähintään 3 vuotta, myös 4 vuoden odotusaika on täysin tavallista. Meillä papereiden lähettämisestä on nyt 2½ vuotta. Keväällä täytyy tehdä päätös, yritämmekö vielä uusia adoptioluvan - päivitetään hakemusta sitten, jos lupa heltiää ja jos jaksamme vielä sinnitellä. Jos lupaa ei enää irtoa, onkin asia loppuunkäsitelty. Olisiko se helpotus?

Mutta masentua siis ei saa…

Bongasin IP:n sivuilta tiedotteen syys-lokakuun vaihteessa pidettävistä Pohjoismaisista Adoptiopäivistä, jotka Nordic Adoption Council (NAC) järjestää joka toinen vuosi.

Pääosa konferenssista on avoin yleisölle. Ohjelma vaikuttaa mielenkiintoiselta, erityisesti kv-adoptioiden tulevaisuus sekä miten lapsia luovuttavat maat näkevät pohjoismaisen lähestymistavan adoptioon.

Eikä matkakaan olisi mahdoton, Tukholmaan pääsee vaivattomasti! Valitettavasti on kuitenkin jo suunnitelmia tuolle viikonlopulle. Harmi!

Innostuin sitten selvittelemään, josko konferenssi järjestettäisiin joskus Suomessakin…  Kyllä, järjestetty on: 1981 Vaasassa, 1989 Helsingissä, 1997 Vaasassa ja 2007 Helsingissä.

Vuodesta 1995 alkaen kierto näkyy olleen: Tanska, Suomi, Islanti, Ruotsi, Norja, seuraava Suomessa järjestettävä konferenssi lienee siis vasta vuonna 2017. Onkohan adoptio siinä vaiheessa enää millään lailla ajankohtainen asia? Onko meillä se kaivattu nappisilmä vai onko haaveet Onni-Ilonasta haudattu jo vuosia aiemmin?

Tänään se sitten alkoi, DSDW:n järjestämä seitsemäs Native Land Visit. Juurimatka suuntautuu Bangkokiin, Kanchanaburin ja Petchaburin provinsseihin sekä Hua Hiniin.

NLV alustava ohjelma (Hesan sivuilta poimittuna):

.

Mahtoiko DSDW purkaa ruuhkaa tarkoituksella juuri ennen tapahtumaa, Suomeen(kin) saatiin 5 lapsiesitystä HeSalle?? Toiveikkaana mietin, olisiko niitä tullut enemmänkin, kukaan palveluntarjoajista kun ei päivitä lapsitietopalstojaan lomien aikana, vaikka esityksiä olisi tehtykin…

Liian toiveikas en ole, IP sanoo 7.7. päivätyssä tiedotteessaan “Thaimaasta ei toistaiseksi ole tullut yhtään lasta eikä lapsiesitystä.”

Olen myös toiveikas sen suhteen, että loppuvuodesta lapsiesityksiä voisi tulla alkuvuotta tiheämmällä tahdilla, nyt kun NLV on saatu alta pois eikä enää sido resursseja.

Saahan sitä toivoa - saanhan?

Niin, kävimme siis tapaamassa palveluntarjoajaa Kiina SN -ohjelman merkeissä.

Yleisvaikutelma oli hyvinkin positiivinen:

• saimme tapaamisajan suht nopeasti
• aikaa oli varattu riittävästi
• asia selitettiin perinpohjaisesti PowerPoint -materiaalin kera
• ohjeistus oli selkeä ja tukea eri vaiheisiin saatavissa
• näimme “työkalun”, jolla SN-ohjelmaa hallinnoidaan
• palveluntarjoajan vastuuhenkilöt tuntuivat olevan hyvin sitoutuneita
• ohjelma on käynnistynyt hyvin (lapsia nimetty ja jo “kotiutettukin”)
• prosessi saattaa edetä HYVINKIN nopeasti, riippuen hakijoiden toiveista/valmiuksista
• saimme konkreettisia esimerkkejä kysyttäessä (anonyymisti tietenkin)
• palaverin jälkeen mieltä askarruttaviin kysymyksiin saimme myös vastaukset sähköpostitse nopeasti

Meidän kannaltamme tämä olis tarkoittanut:

• Lisäselvityksen tekemistä kotiselvitykseen SN-valmiuksistamme
• Palveluntarjoajan hyväksynnän SN-ohjelmaan pääsemiseksi
• Tarvittavien hakemusasiakirjojen uudelleenkoontia (pääsääntöisesti tuoreet versiot aiemmista)
• Hoitosuunnitelman tekemistä hyväksymiemme SN-tarpeiden mukaisesti
• Ohjelman ja kohdemaan mukaiset palvelumaksut

Tapaamisen jälkeen pää oli aika pyörällä, mietittävää oli paljon!

• Adoptoitavat lapset ovat selkeästi erityistarpeisia
• Millaisiin SN-tarpeisiin meillä olisi valmiuksia, ikämmekin huomioiden? Lähtökohtaisesti kiintiöön kuuluvina olimme adoptoimassa tervettä lasta (vaikka jonkinasteisiin SN-tarpeisiin olimmekin varautuneet), henkinen asennemuutos on siis ensimmäinen askel.
• Asiat etenevät rivakkaan tahtiin: suomalaiset palveluntarjoajat pollaavat ohjelman aikataulun mukaisesti adoptoitavia lapsia omien asiakkaidensa toiveet huomioiden ja “varaavat” valitut lapset (eli selkeä kontakti olemassa ettei vai JOKU JOSKUS JOSSAIN ehkä matchaa hakemuksemme, tai sitten ei)
• … mutta myös päätös on tehtävä nopeasti! “Varaukselle” on tiukka aikaraja, jonka puitteissa pitää konsultoida lääkäriä ja/tai muita tarvittavia tahoja. Palveluntarjoajilla on oma lääkäriverkosto, mutta “oman” lastenlääkärin ja/tai specialistin hankinta ja konsultointi on suositeltavaa
• Jos päätös on negatiivinen,  palveluntarjoaja “vapauttaa” lapsen muiden “varattavaksi” (ohjelma on kansainvälinen, ja ohjelmassa mukana olevat palveluntarjoajat varaavat ja vapauttavat samasta poolista samalla aikataululla)
• Lapselle tehdään hoitosuunnitelma
• Jos Kiina hyväksyy suunnitelman ja adoptiovanhemmat, hakumatkalle pääsee varsin nopeasti hyväksynnän jälkeen

Asiassa on puolensa ja puolensa…

+ PLUSSAA

• Tietyllä tavalla henkilökohtainen palvelu
• Matching kuukausittain => tieto siitä, miten oma prosessi etenee
• Hakemuspaperien selkeys ja yksinkertaisuus
• Nopeus
• Ohjelma on vielä uusi ja se “vetää” hyvin

- MIINUSTA

• Kiintiöhakijalle iso asennemuutos, kypsyttely vie aikaa
• Nopeus - elinikäisiä päätöksiä tehdään parissa päivässä

Keskenämme kävimme jälleen (pitkästä aikaa) perusteellisesta keskustelua, mitkä ovat toiveemme ja mitä adoptiolta ylipäätään haluamme tai emme halua, mihin meillä on valmiuksia ja mitä voimme lapselle tarjota. Mietimme myös,  miten lähisuku muuttuneeseen tilanteeseen reagoisi.

Ainakaan tässä vaiheessa emme suinpäin olleet valmiit ryntäämään SN-ohjelmaan. Ei se silti poissuljettu vaihtoehto ole! Ja oli ehdottoman hyödyllistä käydä paikan päällä keskustelemassa asiasta, se rauhoitti mieltä yllättävänkin paljon.

Toistaiseksi olemme siis edelleen Thaimaa-jonossa.

HUOM! Kirjoittamassani saattaa olla väärinkäsityksiä ja jopa selkeitä virheitä! Toivon, että prosessiin paremmin perehtyneet korjaavat, jos siihen aihetta on. Tämä on kuitenkin se, mitä omaan mieleeni jäi ja miten asiat ymärsin ja millaisia ajatuksia se herätti.

Olen lomaillut, töistä ja adoptioasioista.

Maanantaina koittaa töihinpaluu ja äsken kävinn tsekkaamassa palveluntarjoajien lapsiesitys-palstat.

JESKAMANDEERAA, Hesa on saanut reilun kuukauden aikana 5 lapsiesitystä DSDW:ltä. VIISI!!! Puolen vuoden täydellisen hiljaiselon jälkeen hanat ovat auenneet! Voihan vehnänen, pitää heti rientää lukemaan kuulumisia keskustelupalstalta. Aivan ihanaa! LÄMPIMÄT ONNITTELUT perheille perheenlisäyksistä!!

Kiina-asian osalta olemme myös tehneet päätöksiä, palaan asiaan myöhemmin.

Kävimme tapaamassa palveluntarjoajaa Kiina SN-ohjelman merkeissä.

Kiitos ja kunnia palveluntarjoajalle: tapaamisaika järjestyi kohtuullisen nopeasti, aikaa oli varattu reilusti ja asiaamme paneuduttiin huolella. Jäi oikein positiivinen fiilis tapaamisesta.

Mietittävää tulikin sitten sen enemmän. Kiina SN-prosessi poikkeaa melkoisesti tästä joutilaasta DSDW-kiintiöodotuksesta. Suuria linjanvetoja, nopeita käänteitä, isoja päätöksiä.

Liian suuria, liian nopeita, liian isoja - meille?

Mietitään…

Pitäisi kirjoittaa päivityskirje DSDW:lle.

Pitäisi.

Ei vaan nappaa.

Aiempaa toistaakseni:

Ei edelleenkään lapsitietoja DSDW:ltä.

Ei edelleenkää virallista kiintiötietoa DSDW:ltä.

Lisäyksenä:

Ei edelleenkään syytä juhlia äitienpäivää.

Kävin enkelilapsen haudalla.